Matt Damonin tähdittämä ja Ridley Scottin ohjaama The Martian (Yksin Marsissa) tuntui juuri siksi kiinnostavalta, että se kertoo hieman tavallisemman tarinan. Elokuva perustuu Andy Weirin kehuttuun samannimiseen romaaniin. Elokuvan tapahtumat sijoittuvat 2030-luvulle. Matt Damonin esittämä astronautti Mark Watney jää yksin Marsille Nasan miehitetyn lennon evakoiduttua sieltä pölymyrskyn jäljiltä. Maan pinnalla Watney oletetaan kuolleeksi, mutta hän ei ole valmis luovuttamaan ja yrittää luoda yhteyden Maahan.
Elokuvan ensimmäinen kolmannes on sen mukaansatempaavin. Watney yrittää saada yhteyttä Maahan Nasan historiallisilla laitteilla ja samalla elättää itsensä luomalla pienoisekosysteemin Marsin kamaralle, jossa hän viljelee perunoita. Ei siis taistella mitään ulkoavaruuden hirviöitä vastaan tai pelasteta planeettaa, sillä The Martian kuvaa tapahtumia muutaman vuosikymmenen päästä niin kuin niiden voisi olettaakin tapahtuvan. Tosin loppua kohden Markia pelastaessa ollaan jo ehkä tieteellisen uskottavuuden rajamailla.
Watneylle sattuu myös monia takaiskuja matkan varrella. Asia, joka hieman ihmetytti, on se miten hän pystyy pysymään loppuun asti vitsikkäänä ja reippaana, vaikka hän on kirjaimellisesti yksin Marsissa. Watneyn ainoana puhetoverina on videopäiväkirja, samalla kun hän näkee nälkää kolkon aavikkoplaneetan ainoana asukkina. Vaikka jatkuva huulenheitto tuntuu hieman oudolta olosuhteet huomioon ottaen, on myös mukavaa, että päähenkilö ei ole käymässä läpi jonkinlaista elämänkriisiä.
The Martianista löytyy erinomainen ja nimekäs näyttelijäkaarti: Damonin lisäksi nähdään Jeff Daniels, Kristen Wiig, Jessica Chastain, Sean Bean ja Chiwetel Ejiofor vain muutamia mainitakseni. Tuttuihin näyttelijöihin törmääminen toistensa perään antaa merkillistä nautintoa, vaikka eihän sillä oikeasti ole väliä tunteeko näyttelijät vai ei. Etenkin oli hienoa nähdä loistavasta Community-komediasarjasta tuttu Donald Glover esiintymässä.
Elokuva rullaa parhaiten Damonin humoristisella otteella, ja hänen selviytymistaistelu elokuvan alkumetreillä on sen parasta antia. The Martian menettää loppua kohden hieman vauhtiaan, kun tapahtumista karataan yhä enemmän Maan pinnalle ja tuntuu, että Watney jää hetkeksi pimentoon ja muut tapahtumat polkevat paikallaan, tai eivät siirry kiinnostavaan suuntaan. Tästä huolimatta The Martian on viihdyttävä ja toimiva elokuva, vaikkei loppujen lopuksi tarjoakaan mitään uutta tai ennalta-arvaamatonta, mutta eihän toimivaa reseptiä tarvitsekaan sotkea.
Kuvat:
http://i.huffpost.com/gen/3047426/images/o-THE-MARTIAN-facebook.jpg
http://www.wired.com/wp-content/uploads/2015/09/martian-gallery2-gallery-image_0.jpg
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti